marraskuu 2008

11/08: Enemmän aikaa

1.11.2008

Radiossa kuulee useinkin monenlaista “hölynpölyksi” luokiteltavaa asiaa, johon mieli takertuu pohtimaan ja pyörimään. Tänään kuulin, taas kerran, mainoksen, jossa yrittäjille tarjotaan Dna-mokkulaa. Internet-palvelua, joka kulkee koko ajan mukana ja mahdollistaa 24/7 saatavilla olon. Ei enää tarvitse olla sidottuna työpöydän ääressä olemiseen, tietokoneen vieressä, kun voi olla ihan missä vain fyysisesti ja aina silti pystyy hoitamaan työasioitaan. Kätevää!

Miten mahdottomaksi on tämä kiire ja tehokkuusajattelu mennytkään, kun ei enää osata tai edes suoda muillekaan mahdollisuutta olla vapaalla. Viettää aikaa työpaikan ulkopuolella, ilman stressiä työstä. Sitä varten kai useimmilla on onneksi joku erillinen paikka, jossa olla töissä ja toinen paikka, jota voi kodiksi kutsua. Kuinka paljon meidän pitää palaa loppuun, sairastua suorittamisesta ja tehokkuudesta ja aina valmiustilassa olemisesta, ennen kuin itse edes ymmärtää, että vähempikin riittää?

Omassa työssänikin olen huomannut vaaran ajautua “erinomaisen työntekijän” tautiin. Tehdä pitkiä päiviä ja koko ajan olla tehokas ja ideoiva ja toimelias. Olen kokenut yhden loppuunpalamisen, joten osaan ehkä tunnistaa itsestäni jo tien, jolle ei kannata lähteä.

Olen oppinut, että olen arvokas, vaikka en koko aikaa tuotakaan tuloksellista materiaalia, toimintaa tai ideointia. Olen arvokas, vaikka myönnän väsyväni ja uupuvani; en jaksa enää. Olen arvokas, kun hiljennyn Jumalani eteen ja sanon: “Herra armahda.”

Silloin olen itseasiassa kaikkein arvokkain. Tajutessani, eläessäni todeksi sitä, että Jeesus on kuollut ristillään minunkin puolestani. Minä en siihen voi tekemisellä, uurastamisella, tilastojen kasvulla tai muulla vaikuttaa pätkääkään lisää. Minun arvooni riittää Jeesuksen veri – eikä se ole vähän!

Loppuvuoden pimentyviin iltoihin ja arjen harmaaseen raatamiseen muistutukseksi Raamatun sanat: “Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.”

Reetta Vuorinen
nuorisotyönohjaaja

Aihe: Sana sinulle

Kommentoi