elokuu 2008

8/08: Tänään tässä hetkessä

1.8.2008

Loikoilen mielelläni usein auringossa. Vaikka tiedän ettei se tee iholleni hyvää, mutta auringon säteiden lämpö ihollani on lähes parasta mitä tiedän. Ihmeellisempää on kuitenkin taivaan rajattoman sinen katseleminen. Kun arjen paineet, ristiriidat ja suru uhkaavat tukahduttaa minut, katselen taivasta ja alan ymmärtää, miten pieniä jotkut ongelmistani ovat Jumalan rakkauteen verrattuna.

Opimme kai jo lapsina haikailemaan tulevaisuuteen. Olisinpa tarpeeksi vanha valvomaan myöhään. Olisinpa jo kahdeksantoista että saisin ajokortin, olisinpa jo opiskelemassa niin saisin muuttaa pois kotoa ja elää omaa elämääni. Olisinpa jo lomalla. Olisinpa korkeammassa asemassa, niin minulla olisi pidemmät lomat… jne… Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Lukuisat huolet vaivaavat meitä päivittäin. Perhe-elämän ristiriidat, rahahuolet ja työpaineet sekoittuvat vihan, surun, menetyksen ja hämmennyksen tunteisiin. Kun näin käy, elämämme, ajatuksemme ja sydämemme täyttyvät kauttaaltaan raskaista ajatuksista. Miten työlästä ja raskasta elämämme silloin onkaan.

Raamattu kehottaa meitä elämään levollisin mielin. Mitä se oikein tarkoittaa? Ajattelen että meidän sydämemme voi olla huolia vailla, jos vain uskomme ja luotamme Jeesuksen läsnäoloon. Hän voi saada meissä muutoksen aikaan.

Tulevaisuuteen, nykyhetken tuolle puolelle kurkottaminen lienee ihmiselle luonnollista. Se ei silti selvästikään ole paras tapa elää. Ottamalla vastaan jokaisen päivän sellaisena kuin se annetaan voimme oppia paljon kaikesta siitä mitä elämässämme on juuri nyt meneillään.

Ralhp Waldo Emerson sanoi: “Tämä hetki, niin kuin kaikki muutkin, on oikein hyvä, jos vain tietäisimme, mitä sillä tekisimme.”

Siunattua loppukesää!

Katja Lehtinen
nuorisotyönohjaaja

Aihe: Sana sinulle

Kommentoi