heinäkuu 2008

7/08: Isoilla kivillä

1.7.2008

Iäkäs professori oli kutsuttu luennoimaan tehokkaasta ajankäytöstä ryhmälle, joka koostui yritysjohtajista.

Professori seisoi eliittiryhmän edessä, katsoi jokaista osanottajaa ja sanoi sitten: “Teemme pienen testin.”

Hän otti pöydän alta valtavan suuren lasipurkin ja asetti sen eteensä pöydälle.  Sitten hän kaivoi esiin tusinan verran tennispallon kokoisia kiviä ja laittoi ne purkkiin yksitellen.  Kun purkki oli aivan täynnä kiviä, professori katsoi “oppilaitaan” ja kysyi: “Onko purkki nyt täynnä?” Ryhmä vastasi melkein yhteen ääneen: “Kyllä”.

Professori odotti muutaman sekunnin ennen kuin hän sanoi “Oletteko aivan varmoja?”

Sen sanottuaan hän kumartui uudelleen ja nosti pöydän alta pienemmän astian, joka oli täynnä soraa.  Hän kaatoi soran varovasti kivien päälle ja ravisteli suurta purkkia hiukan, niin että sora valui kivien lomaan, aina lasipurkin pohjalle asti.

Sitten professori kysyi jälleen: “Onko purkki nyt täynnä?”

Älykkäät kuuntelijat alkoivat ymmärtää “leikin” juonen ja yksi vastasi “Ei luultavastikaan”.

“Hyvä” sanoi professori ja kumartui nostamaan pöydän alta pienen rasian, joka oli täynnä hiekkaa.  Hän kaatoi hiekan suureen lasipurkkiin, jolloin hiekka valui suurempien kivien ja soran jättämiin rakosiin.
Taas hän kysyi: “Onko purkki nyt täynnä?” Tällä kertaa kuulijakunta vastasi epäröimättä: “Ei!”.

“Hyvä” sanoi professori. Ja kuten kaikki osasivat odottaakin, professori otti kannullisen vettä, jolla hän täytti suuren purkin ääriään myöten. Sitten hän katsoi kuulijaryhmää ja kysyi: “Mikä on totuus, jonka tämä testi meille opettaa?”

Kuulijoista rohkein vastasi: “Se osoittaa meille, että silloinkin kun kalenterimme on täpösen täynnä, voimme aina lisätä sinne vielä yhden tapaamisen tai kokouksen.”

“Ei” sanoi professori, “Se ei ole vastaus, jota etsin.”  Totuus, jonka opimme, on seuraava: “Jos emme laita ensin suuria kiviä purkkiin, emme saisi niitä kaikkia sinne enää lainkaan.”

Salissa vallitsi täydellinen hiljaisuus kaikkien miettiessä asiaa.  Ja professori jatkoi: “Mitkä ovat niitä suuria kiviä teidän elämässänne? Kuuluuko niihin terveys? Perhe? Lapset? Ystävät? Unelmien toteuttaminen? Mahdollisuus tehdä sitä mistä nauttii? Rentoutuminen? Tai jotakin muuta? Täytyy vain muistaa aina laittaa nämä kivet ensimmäisinä elämänsä lasipurkkiin. Muuten saatamme epäonnistua kaikessa. Jos laitamme tärkeysjärjestyksessä toisarvoiset pikkuasiat ensimmäisiksi, täytämme elämämme pelkillä sivuseikoilla, eikä meille jää enää aikaa todella tärkeille asioille.

-Muistakaa siis miettiä silloin tällöin, mitkä ovat teidän oman elämänne suuria kiviä. Ja laittakaa ne sitten ensin omaan lasipurkkiinne.

Markku Järviö
Kappalainen

Aihe: Sana sinulle

Kommentoi